Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Päiväkirja

"Kun ajattelet hyviä ajatuksia, ne loistavat kasvoiltasi niin, että näytät aina kauniilta."
- Roald Dahl

 

Nyt se sitten iski
24.08.2017 18:07 | Kuura

Nimittäin väsymys. Luulin jaksavani edes syyskuuhun saakka. Toisin kävi. Tiistainakin puoli viiden aikoihin olin koulusta kotona ja hoipertelin keittiöön. Ahmin kaksi lautasellista pastaa, sillä koulussa on ruokailu puoli kahdeltatoista enkä ollut syönyt muuta kuin välipalapatukan jossain kahden ja puoli kolmen maissa. Sen jälkeen rojahdin sohvalle ja nukahdin. 

Herättyäni huomasin kellon olevan kuusi. Ja treenitkin olivat vielä edessä. Oli kyllä todella, todella lähellä, että olisin jäänyt kotiin torkkumaan, mutta silti joku kummallinen ääni sanoi minulle, että kyllä muuten menet. Ja minä menin. Se oli ehdottomasti päivän paras päätös. Futis sujui loistavasti ja väsymys unohtui siinä treenatessa. 

Kotiin tultuani se kuitenkin palasi. Ja tajusin sillä sekunnilla, että huomiseks olisi esitelmä (tosi pieni ja helppo, mutta silti) ja sen puheosuus olisi harjoittelematta... Että sillä tavalla sitten. 

»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»

Olen nyt viimeisen viikon aikana laittanut herätyksen soimaan jo kuudeksi, kun normaalisti herään vasta varttia yli. Akateeminen vartti on kyllä fiksu keksintö, sillä ehdin kunnolla valita vaatteet ja hoitaa kaikki hiusten laittamisesta repun pakkaamiseen. Ei ole minnekään kiire. Voin kuitenkin halutessani jäädä kymmeneksi minuutiksi sänkyyn pyörimään. Suosittelen kaikille (myös ei-aamuvirkuille) aikaisempaa heräämistä. Illalla nimittäin nukahtaa helpommin. Ja kaikki ovat iloisia. Tai ainakin melkein...

»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»

Kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt nyt koulun alettua vähemmälle. Elsien tarinan toista lukua olen kyllä aloittanut, mutta olen tainnut jumahtaa kolmanteen kappaleeseen. Pari raapaletta voisin kuitenkin nyt tässä tänään-huomenna ajankuluksi raapustaa, vaikka inspiraation nosteeksi. 

Mitä sinä teet, kun ei ole inspiraatiota kirjoittamiseen? Entä miten koulu on alkanut? 


 - Kuura | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




Elossa ollaan
08.08.2017 14:35 | Kuisku

Huokaus.

Muistuttaisin vielä, että suunnittelen postausta samalla kun kirjoitan sitä, joten postauksen sisältö ei välttämättä ole kovin kaunista, harmonista ja omalla tietyllä tavallaan ihanaa, kuten Kuuran postauksissa. Haluaisin vain, että huomioitte tämän.

No niin. Tässä sitä nyt ollaan. Kuura on heti siitä lähtien, kun hän itse alkoi postauksia kirjoittaa, kysellyt minulta, milloin oikein mahdan kirjoittaa blogiin, milloin julkaisen uusia tekstejä, milloin kirjoitan esittelyni, milloin sitä, milloin tätä. En missään nimessä tahdo mollata Kuuraa, hän on ollut ihailtavan aktiivinen ja muuta vastaavaa, mutta kun en parempaa aihetta postaukselle keksinyt, niin kerron sitten, miksi en ole tehnyt juuri muutakuin vastannut viekkuviesteihin ja julkaissut yhden mitättömän tekstin, joka on saanut suureksi ilokseni paljon hyvää palautetta, kiitos kaikille kommentoijille! <3

Mutta siis. Tarkkaa syytä ei minulla hiljaisuuteeni ole. En ole aina muistanut - tai vain jaksanut kirjautua sisään päivittelemään. Jos minua painostetaan, inspi katoaa. Kyllä, kuulitte oikein, myös vain yhteen viekkuviestiin vastaamiseen tarvitaan inspiraatiota - tai vähintäänkin motivaatiota ja aikaa, kun taas tarinointiin tarvitsee nuo kaikki. Yritän mahdollisimman pian julkaista uusia tekstejä, mutta katsotaan miten käy. Voisin vielä kirjoittaa tähän mieipiteeni ainokaisesta tarinastani.

HUOM! Kommentti sisältää paljastuksia tarinasta, lukeminen omalla vastuulla!

Maailma toisen silmin
Tarina on jo aika vanha ja kirjoitin sen alun perin erääseen kirjoituspiiriin - aiheena kun oli, ettei päähenkilö ole ihminen tai eläin. No, minäpä sitten valjastin vanhan aidanrämän tarinani keskipisteeksi. Nyt tarkemmin ajatellen otsikko on mielestäni melko tylsä ja se ei juurikaan kuvaa tarinaa. Itse tarina on mielestäni ihan kiva, kappaleet ovat kivasti samanlaisia kirjoitusasultaan, enkä kirjoitusvirheisiin ole siinä törmännyt. Kuitenkin se on jollain tavalla itseään toistava ja yksitoikkoinen, kenties. Voisin pohtia vielä tarinasta saamaani palautetta, kun kerran pääsin jo vauhtiin.

Juuri tuosta otsikosta sainkin palautetta: "En aivan tajunnut, mistä tarinan nimi tuli. Vaikka se onkin kaunis, se voisi kertoa myös jtn sisällöstään." Olen juurikin samaa mieltä tämän asian kanssa, näin jäkikäteen ajatellen. Kiitos kommentista! (: Tämän lisäksi en juuri muuta kritiikkiä ole saanut, monet ovat sanoneet, että teksti kulki sujuvasti ja päähenkilö paljastettiin oikeassa kohdassa jne jne. Jättikiitos kaikille palautetta antaneille!

Ehkä minulta joskus joku syvällisempikin postaus tulee, mutta tämä teksti päättyy nyt tähän. Näkemisiin!


 - Kuisku | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 5.000




Voiko kaiken suunnitella valmiiksi?
25.07.2017 16:30 | Kuura

Aina vähän ennen koulun alkua iskee sellainen hirveä inspiratio. Huone on siivottava ja kaikki turhat tavarat heitettävä pois, penaali on täytettävä upouuusilla kalleilla koulutarvikkeilla, on hankittava uusi reppu ja  uusia vaatteita täytyy ostella. Kaiken täytyy olla valmista uutta kouluvuotta varten, edellisen vuoden mokat on nimittäin kenties unohdettu ja nyt on aika aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. 

Itselläni heinäkuun lopun ja elokuun alun ajalla on hirveä motivaatio ja inspiraatio muuttaa kaikki vanhat huonot tavat hyviksi. Siivoilen aina kirjoituspöydän laatikoita ja vaatekaapista heitän jätesäkillisiä kamaa pois. Törsäilen rahani uusiin kyniin ja kumeihin, vaikka vanhatkin olisvat vielä ihan käyttökelpoisia. Kiertelen kauppakeskuksia uusien, hienojen ja käyttämättömien vaatteiden perässä. Värien on oltava erilaisia kuin edellisenä vuonna. Hiukset on leikattava. On opeteltava tulevan vuoden äidinkielen kieliopit ja matikan laskutoimituksia. Historian vuosilukuja ja maantiedon aiheita.  

Tänä vuonna ostin Saksasta kympillä värikynät (en edes tarvitse sellaisia mihinkään), tussit (en tarvitse niitäkään) ja lyijärin, kumin sekä teroittimen. Kotiin päästyäni rupesin konmarittamaan huonettani oikein urakalla, tavarat lentelivät muovikasseissa roskalaatikoihin. Nyt kävimme shoppailemassa äidin kanssa minulle uusia vaatteita. Juomapullokin tuli ostettuaja keksin tilata netistä sellaisen hienon eväsrasian, josta voisi sitten koulun jälkeen ennen treenejä napsia kaikenlaista. Ensin pitäisi vain tehdä ne itse eväät... Uutta koululaukkuakin katselin netistä, mutta toistaiseksi tuloksetta. En nimittäin osaa päättää hommaisinko kassin vaiko vaihteeksi repun? Lupailin itselleni, että seuraavana vuonna en olisi sellainen hirveä näsäviisas nörtti (juu älkää kysykö mitä toikin tarkoittaa) enkä varastaisi aina huomiota jollain ihme 'mäki tiiän, mullaki on'-tyyppisellä kommentilla vaan olisin mukava ja ystävällinen ihminen kaikille!

Mutta miksi kaikki tämä vaiva yhden vaivaisen kouluvuoden takia

Hyvä kysymys. 
Unohdan nimittäin kuitenkin kaikki suunnitelmat viimeistään marraskuussa.

Mutta kun teki mieli. Teki mieli ottaa kiinni kaikista superhienoista rutiineista ja olla kerrankin vähän parempi ihminen tälläisen silkkaa-löhöilyä-ja-jäätelöä-eikä-yhtään-mitään-hyödyllistä -kesän jälkeen. Mitä todennköisemmin en jaksa olla enää rutiini-ihminen tyyliin loka-marraskuussa, mutta entä jos vaikkapa elo-syyskuu jaksettaisiin porskuttaa eteenpäin hyvin arvosanoin ja ilman kadonneita koulutarvikkeita. Kunpa voisi tehdä kaikki aineet ja esitelmät koneella valmiiksi jo nyt... Ei sitten tarvitsisi syksyn pimeinä iltoina käyttää kallista aikaa ja energiaa niille.


( Päivitetty: 29.07.2017 09:51 )

 - Kuura | Kommentit (1)Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 3.000




Mietelauseita ja aforismeja
24.07.2017 14:20 | Kuura

Lupasin kertoa mielipiteeni sivuilla esiintyvistä mietelauseiata ja aforismeista. Siispä tuumasta toimeen.

"Elämä on kuin ruusu. Piikikäs, mutta silti niin hento ja hauras, helposti tuhottavissa.
Elämä on kuin vesiputous. Se virtaa eteenpäin vaikket sitä haluaisi. Välillä se kuohuu.
Ole varovainen elämäsi kanssa, ettet kadota sitä."


Tälläisen tekstin meni kanssaylläpitäjäni Kuisku keksimään etusivulle. Mielestäni viimeinen lause on varsin nerokas. Ja kivasti kertoo teksti ruusuista ja putouksista. 

"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä - vaikka se olisit sinä itse."
- Tony Pettito

Tätä neuvoa pitäisi jokaisen ihmisen noudattaa! Mikäli kaikki tekisivät päivittäin yhden ihmisen onnelliseksi, niin kuinkahan ihana paikka maapallo olisi? Kaikki tämän lauseen lukevat, toimikaa tämä mukaan. 

 
"Kaikkien ilon saavutaneiden täytyy jakaa sitä muille, sillä onni syntyi kaksoseksi."
- Lord Byron

Tämä, kuten edellinenkin lausahdus, on ehdottomasti kaikkien kohdalla mahdollista toteuttaa. Hyvänä ihmisenä toimi kuten Lord Byron pyytää.


"Kuten kaikki muutkin, minäkin tulen kuolemaan. Mutta sanat - sanat elävät niin kauan kuin on olemassa ihmisä lukemassa niitä, katsojia katselemssa niitä, kuulijoita kuulemassa niitä. Se on välillistä kuolemattomuutta." 
- J. Michael Strazynyski

Tämän netistä löydettyäni nousi hymy huulilleni. Sillä minäkin kyllä kuolen, mutta elän ihmisten mielessä niin kauan, kuin minut muistetaan. Ja kun minut itseni unohdetaan, elävät sanani ehkä silti vieläkin. Enkä siis koskaan tule kuolemaan. 

"Kun ajattelet hyviä ajatuksia, ne loistavat kasvoiltasi niin, että näytät aina kauniilta."
- Roald Dahl

Tämän löysin jostakin lehhden nettisivulta, jossa puhuttiin parhaista lastenkirjojen mietelauseista. Roald Dahlin kirjoja olen nuorempana lukenutkin. Mielestäni tämä sopi päiväkirjaan hyvin ja on ihanan innostava.

"Anna ajatustesi lentää tuulen mukana. Tärkeimmät niistä tulevat takaisin."

Tämä on itseasiassa yksi niistä Kuiskun tänne laittamista lausahduksista. Mielestäni myös ihana, vaikkei suurempia tunteita tätä kohtaan ole.  Ajatukset lähtevät lentoon, ne pyörivät toisten ihmisten mielessä. Ja siten tärkeimmät niistä säilyvät ihmisten mielessä ja joskus tulevat vielä huomatuiksi. 


( Päivitetty: 29.07.2017 09:51 )

 - Kuura | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 3.500




Ensimmäinen postaus
08.07.2017 14:01 | Kuura

Tarkoituksenani oli ehdottomasti kirjoittaa jotain supersyvällistä ja fiksua, mutta kun tämä nyt kerta on ensimmäinen postaus, niin enhän minä voi vaivautua raapustamaan mitään älykästä. Tyydyin siis nyt vain tähän turhasta pölöttämiseen. Lupaan kyllä jonain kauniina (tai luultavasti vähemmän kauniina) päivänä pohtia jotain kiinnostavaakin. Sitä odotellessa. 

Vähäiset lukijat, tiedätte luultavasti sen tunteen, kun ryhtyy tekemään jotain uutta (mitä vain sellaista, jota ei ole koskaan ennen kokeillut) ja tulee sellainen tunne, että mitähän muut tästäkin ajattelevat ja että onko tämä nyt viisasta ja entä jos käy niiin ja näin. Pää täyttyy kysymyksistä. 
Sellainen tunne valtasi minutkin tänään kirjoittaessani tämän postauksen ensimmäistä sanaa. Kirjoitin ensiksi Hei!, mutta aloin miettiä, kuulostaisiko se liian innokkaalta. Pyyhin sen ja kirjoitin sen sijaan Hei lukijat!. Se kuulosti korvaani taasen liian itserakkaalta, siltä, kuin olisin sataprosenttisen varma, että minulla on suurikin lukijakunta. Sitten naputtelin näppäimistöä ja ruudulle ilmestyi sana Moi!, mutta koska se vaikutti liian puhekielimäiseltä, päädyin jättämään tervehdyksen kokonaan pois. Jäin hetkeksi arpomaan kirjoittaisinko puhekielellä vai kirjakielellä. Valitsin jälkimmäisen. Sen jälkeen mietiskelin uskaltaisinko kirjoittaa mielipiteitäni sivustolla esiintyvistä mietelauseista ja aforismeistä, mutta päätin jättää idean seuraavaa tai kenties sitä seuraavaan postaukseen. Olin keksinyt kymmeniä ideoita joita voisin käyttää tässä postauksesta, mutta ne olivat liian pitkiä, lyhyitä, vaikeita, tylsiä, rajuja, rasittavia tai muuten käyttökelvottomia. Siispä kirjoitankin nyt tässä tätä blogipostausta hetken mielijohteesta kehitetyistä ideoista. Anteeksi. 

Voisin kertoa jotain sivulle sullotuista tarinoista, siis niistä, jotka ovat minun kirjoittamiani. Eihän niitä olekaan kuin kaksi. Olisi niitä enemmänkin, raapaleita varsinkin, mutta en ole vielä uskaltanut julkaista niitä. Liian lällyjä ja niiin edespäin. Ja olisi yksi jatkotarinakin, jota kirjoitan , mutta en ole vielä keksinyt tarinalle järkevää nimeä. Mutta siis, alo

Kevät
Tarina kertoo henkilöstä, joka kirjoittaa kiitoskirjeen Keväälle. Kyseinen Kevät ei kuitenkaan ole se tieteiden vuodenaika, vaan vihreäpukuinen ruusunnuppuhuulinen keiju, joka taikoo linnut laulamaan ja ruohon vihertämään. 
Rakastan ajatusta tuollaisesta kevään keijusta, siksi juuri kirjoitinkin tarinan. Mielestäni tuo minitarina onnistuikin oikein hyvin, kuvailua ainakin riitti. Sain yhden kirjoituspiirin ylläpitäjältä erittäin innostavaa positiivista palautetta, jossa sanottiin tarinan olleen ihana ja yp:n toivovan vastaavaa tekstiä myös muista vuodenajoista. 
Sitten sain toisenlaista palautetta. Tarina meni kuulemma liian lässytykseksi loppua kohden. Luin heti tekstin uudestaan, ja huomasinkin lopun tosiaan olevan liian lässyn lässyniä. Eiväthän nyt 2000-luvun lapset minkään keijun ympärillä tanssi, aikuisista puhumattakaan. Ylipäänsäkään koko keijuja ei ole tietenkään olemassa, pitäisi jatkossa pitäytyä kunnollisissa aiheissa. 
Pidän kuitenkin tarinasta tavallaan edelleen, vaikka se tosiaan onkin lopussa liian hempeilyä. 
Mitä mieltä sinä olet tarinasta? Kommentit ovat minulle hyvin arvokkaita myös silloin, kun ne ovat täyttä kritiikkiä ja niissä sanotaan, että tarina on yksinkertaisen surkea ja että miksi kirjoitit tuollaisen jne. 
 

Siinä olikin tämä postaus. Toivottavasti joku muukin kuin Kuisku lukee tämän. 


( Päivitetty: 29.07.2017 09:48 )

 - Kuura | Kommentit (1)Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 2.818



RSS

©2017 r u u s u p u t o u s - suntuubi.com